Rakkauden lukot? So last season.

anu kengät

Rakkauden metsä – idea etenee!

Kiitos kaikille teille, jotka olette osoittaneet kiinnostusta Rakkauden metsä-ideaa kohtaan. Olen saanut hienoja  viestejä ja kannustusta aiheeseen liittyen.

Rakkauden metsä on siirtynyt seuraavalle tasolle; tapasimme 13.9. ja kokosimme yhteisiä ajatuksia ja kehittämisideoita kokoon jatkoa odottamaan.

Erityiskiitos Vihreiden kaupunginvaltuutettu  Leo Straniukselle ja Haltia luontokeskuksen johtajalle Tom Selänniemelle, jotka ovat uskoneet ideaan alusta asti.

Leo Stranius on tehnyt aiheesta valtuustoaloitteen kesäkuussa. Vihreiden Espoon kaupunginvaltuutettu Mari Anthoni  jättää valtuustoaloitteen nyt elokuussa.

Visit Finlandin Finrelax-hankkeen projektipäällikkö Kiti Häkkinen oli mukana Sanomatalon tapaamisessa 13.9. 2016 ja paikalla oli myös Jukola7 – yrityksen toimitusjohtaja, Aalto yliopistosta valmistunut diplomi-insinööri ja muotoilija Lauri Aaltio, joka esitteli MyFore.st – sovelluksen, jolla rakkauden metsä saadaan markkinoitua ja kaupallistettua hyvinkin nopeasti.

ja Radio Suomen toimittaja Tiina von Martens teki aiheesta kivan radio- ja nettijutun kesällä ja Olli Ihamäki syyskuussa Metsäradioon.

Tapasimme Leon, Tomin, Marin, Kitin ja Laurin kanssa 13.9.2016. Tule tykkäämään FB-sivustoa Rakkauden metsä – Love Forest Finland ja pysy mukana tiedottamisessa. Tehdään Rakkauden metsästä koko Suomen yhteinen matkailuhanke! Tervetuloa mukaan.

Lue alkuperäinen juttu alta, ole hyvä!

maisema herajärvi

Maailman metsäpäivä ja oivallus

Suomessa on käyty alkuvuonna 2016  yhteiskunnallista keskustelua metsien suojelusta ja metsähallituslaista. Metsien monimuotoisuuden suojeleminen on päivän puheenaiheena. Metsien ja luonnon terveysvaikutukset on tunnustettu saatujen tutkimusten perusteella ja luonto on Suomen tärkein matkailullinen vetovoimatekijä.

21.03.2016 oli Maailman metsäpäivä ja seurasin keskustelua sosiaalisessa mediassa. Minä sain päivän aikana idean, jonka haluan viedä käytäntöön ja otan hyviä vinkkejä oikeista yhteyshenkilöistä vastaan.

Olen jo viestinyt ideasta Visit Finlandin Matkailujohtajalle Paavo Virkkuselle ja Media- ja yhteiskuntasuhteiden johtajalle Jari Ahjoharjulle. Odotan vahvistusta tapaamisesta, jossa keskustelemme Joulupukista ja ilmastonmuutoksesta ja toivottavasti myös uudesta ideasta.

Aion olla lähipäivinä yhteydessä Ville Niinistöön ja Anni Sinnemäkeen. Listalla on myös Suomen luonnonsuojeluliiton Leo Stranius. Kerroin ideasta  Reilun matkailun yhdistyksen vuosikokouksessa ja Vanajalinna Groupin toimitusjohtaja Pekka Vihmakin sai viestini.

Idea on kiinnostanut kaikkia, joille olen siitä kertonut. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut EI. Vahvan KYLLÄ sanoi Haltia luontokeskuksen johtaja Tom Selänniemi, joka on lanseerannut ajatuksen Helsingin brändäämisestä maailman Luontopääkaupunkina.

Jos ei olla nopeita, voi olla, että ruotsalaiset vievät hyvän idean!

Metsä

Rakkauden metsä – tätä päivää!

Ehdotan, että Suomeen perustetaan Rakkauden metsä tai metsiä. Ne ovat vaihtoehto rakkauden lukoille ja silloille. Tiedättehän tavan, jossa rakastavaiset käyvät sulkemassa lukon sillan kaiteeseen ja heittävät avaimen veteen todistaakseen ikuista rakkauttaan. Kuuluisimmat sillat ovat Pariisissa, Venetsiassa ja New Yorkissa eikä ongelmilta ole vältytty – lukkojen paino on aiheuttanut siltojen romahtamista eikä tapa ole ihan varauksetta ympäristölle hyväksi.

Ehdotankin siis, että Helsingin lähistöltä, vaikkapa Keskuspuistosta, varataan metsäalue, johon rakastavaiset voivat istuttaa oman puun ikuisen rakkauden symboliksi. Tai ehkä pari voisi saada nimikkopuun jo olemassa olevasta metsästä.

Tai miksei joku hotelli voisi profiloitua rakkauden metsän hotelliksi ja tarjota koko paketin kansainvälisille vieraille?

Jatkona tarjotaan mahdollisuutta ostaa palvelu, jossa hoitaja tai kummi lähettää kuvia puusta esim. vuoden välein. Suunnittelussa tarvitaan ammattilaisia jotta metsän istutus hoidetaan vastuullisesti ja harkiten, luonnon ehdoilla ja ympäristöä kunnioittaen.

”Repeaterit”!

Todennäköistä on, että pari käy katsomassa puutaan ainakin tärkeinä suhteensa vuosipäivinä ja haluavat ehkä tuoda jälkikasvunsakin puun luokse kylään. Voihan käydä niinkin, että joku haluaa kaataa puunsa rakkauden loppuessa, joten pelisäännöistä pitää sopia. Rakkauden metsästä tulisi varmasti vetovoimainen kohde ja me saisimme matkailulle tärkeitä ”repeatereita” Suomeen.

Anu j a kuusi

Minulla on kuvassa näkyvä oma kuusi. Se ei ole kovin vahva, mutta minulle  rakas ja tärkeä. Se symboloi minulle aikaa, jolloin siirryin lapsuudesta nuoren naisen polulle, sain sen rippilahjaksi ja se istutettiin lapsuuden kodin pihalle.

In English/ Insta @viatourismus International Day of Forests! ‪#‎Internationaldayofforest‬ ‪#‎maailmanmetsäpäivä‬ ‪#‎wwf‬ ‪#‎wwfSuomi‬‪ #‎loveforest‬ ‪#‎visitfinland‬ ‪#‎Metsähallitus‬ ‪#‎visithelsinki‬ ‪#‎rakkaus‬ ‪#‎metsä #rakkaudenmetsä #rakkaudenmetsa

 

Elämänviisautta

Pyöräily vihreä pelto ja koivikko

Kalevalan oppeja humanismista ja harmoniasta luonnon kanssa

Muutama vuosi sitten Helsingin sanomissa kirjoitettiin silloin 100-vuotiaasta geneveläisestä Juliette Monning Horningista, joka oli lukenut Kalevalan ensimmäisen kerran alle kaksikymppinsenä, siis yli 80 vuotta sitten!

Sittemmin hän oli lukenut Kalevalan viidella eri kielellä. Hän oli täydellisen ihastunut Kalevalaan ja perusteli ihastustaan seuraavasti: ”Ihminen elää Kalevalassa täydellisessä harmoniassa luonnon kanssa, mikä on minulle luontoihmisenä erityisen tärkeää. Kirjassa on suurta humanismia sekä oppimisen ylistystä ja se on täynnä elämäniloa. Kalevala on uniikki teos runouden historiassa maailmanlaajuisestikin.”

Mummi ja Kalevalan opit

Lehtikirjoitus toi mieleen Mummini. Ei siksi, että olisimme viettäneet hänen 100-vuotispäiviään, vaan siksi, että olisin voinut melkein kuvitella Horningin ja Mummin keskustelleen keskenään silloin kun Mummi mietti mitä antaa minulle ylioppilaslahjaksi.

Horning kun toteaa haastattelussa: ”Jokaisen nuoren – ei vain Suomessa vaan kaikkialla – tulisi tuntea ainakin osia Kalevalasta. Monet ovat hieman eksyksissä nykypäivän elämänmenon kanssa ja Kalevalasta he voivat löytää eväitä onnellisuuteen ja rauhaan. Kalevala on nuorten kirja, siitä saa energiaa ja sisua.”

Mummi taisi ajatella samoin, sillä sain Mummilta  ylioppilaslahjaksi Kalevalan ja Mummin omatekemän Tuuterin kansallispuvun! Kesti monta vuotta, ennen kuin osasin oikeasti arvostaa lahjaa.

En laittanut pukua ylioppilasjuhliin, enkä vielä Mummin 70-vuotisjuhliinkaan, joita juhlin oranssi-mustissa hiuksissa ja Marimekon oranssikuvioisessa mekossa. Mummi oli  opettanut minulle teinivuosina, että pukeutumisella kunnioitamme myös muita ihmisiä ja juhlissa etenkin juhlan järjestäjää.

Viisautta oli sekin, että Mummi opetti ja jakoi tietoa, mutta jätti vastuun päätöksistä vastaanottajalle ja ymmärsi ajan tekevän tehtävänsä; radikaali oranssi-musta juhlapuku oli Mummin mielestä oikein hyvä. Mutta Mummin 85-vuotisjuhliin lähdin kansallispuvussa muiden suvun naisten kanssa ja silloin Mummin silmistä paistoi onnellisuus. Syövän uuvuttaman Mummin me hyvästelimme seuraavan vuoden joulukuussa.

Mummi  100 vuotta – muistoissa mukana

23.05.2016 Mummi täyttäisi sata vuotta ja tämä päivä on meillä Mummille omistettu päivä. Niin kuin lehtikirjoituksen Juliette Monning Horningista, niin myös Mummista huokui harmoniaa ja elämänviisautta.

Mummi jakoi elämänviisautta meille lapsenlapsille ja opetti harmoniaa  arjen pienissä asioissa.Erityisesti harmonia näkyi Mummin tyylikkään huolitellussa olemuksessa; loppuun asti  saman sävyinen huulipuna ja kynsilakka – harmoniassa vaatetuksen ja korujen kanssa!

Mummi ja harmonia

Kippis ja Elämälle kiitos!

Mummi vietti 75-v syntymäpäiviään Mallorcalla, missä olin silloin töissä. Hän kirjoitti  viimeisen illan tunnelmasta kivan kuvauksen osoittaen näin pienten hetkien olevan merkityksellisiä: ”Mietin hetken mitä tekisin jääkaapissa olevalle kakkupalalle ja samppanjalle. Heittäisinkö pois? Lopulta otin ne mukaani, istuin parvekkeelle, söin kakkua ja ”ryyppäsin” samppanjaa päälle. Oli se hauska näky, mutta kukaan ei ollut näkemässä, vahinko. Istuin siinä pitkään ja ihailin kaunista iltaa. Niin ihana loma. Kiitos!”

Mummin 85-vuotissyntymäpäivillä lauloimme kitaran säestyksellä Mummin toiveesta laulua ”Gracias a la vida – Elämälle kiitos” – molemmilla kielillä. Nuo kaksi sanaa pitävät sisällään kaikkein tärkeimmän – kyvyn nähdä elämän kauneuden ja olla siitä kiitollinen. Viimeisenä Mummin opetuksena opin luopumaan;  Mummi oli ensimmäinen läheinen ihminen, jonka jouduin hyvästelemään ja Mummi valmisti minua siihenkin.

Mummille kiitos!

Vasta reilu vuosi Mummin syntymän jälkeen Suomi julistautui itsenäiseksi valtioksi. Nuorena aikuisena  Mummi toimi Lottana ja jäi Suomen olympiavuonna 1952 leskeksi 36-vuotiaana yksin pyörittämään arkea  kahden lapsen ja miehensä yrityksen kanssa. Mummi myi vaarin yrityksen ja perusti oman.

Mummin kemikalio-kaupassa minä  opin asiakaspalvelun parhaat opit ja opin ottamaan vastuuta tehdystä työstä jo hyvin nuorena. Mummin kanssa opin pesemään mattoja mäntysuovalla ja nauttimaan oopperasta.

Mummista ja sitten omasta isästä luopuminen on opettanut ymmärtämään yhdessä koettujen hetkien tärkeyden ja keskustelujen merkityksen. Ja sen, että rakkaat ihmiset eivät lopulta häviä elämästä kokonaan pois ikinä, vaan muistot oikeasti kantavat loppuun asti!

Kauneinta ja parasta arvostusta on ylläpitää rakkaiden ihmisten tarinoita ja siirtää niitä seuraaville sukupolville. Meillä muistellaan tänään Mummia. Kiitos, Mummi!

 

The short Story of my life

 

vappu kaksi 2

This white graduation cap has got its story to tell. The story of life.

The story started on the graduation day when I had the great feeling of starting my own life, having all the doors open! Can you see the look of hope, happiness and confidence in my eyes?

I have drank sparkling wine from my cap, I have lost it and found it again. My cap has been travelling with me ten years abroad. I have let Spanish and Latinamerican Tourist to try it during my Guided Tours in Helsinki and  I have told them that it brings luck.

I love my cap and I love the story of it. And I still have the same feeling of hope, happiness and confidence in my life. Life is great and I am gratefull.

Ullanlinnanmäki

There are thousands of  different stories of white graduation caps in Finland, isn´t it wonderful! Wonderful is also the tradition of wearing the cap every first of May! Maybe every now and then  we remember the first time of wearing the cap and we remember the feeling of having everything ahead.

Annetaanko Suomi-brändäys ruotsalaisten tehtäväksi?

Dani16v laskiaispullat

Maabrändivaltuuskunnan raportti julkaistiin vuonna 2010. Suomen maabrändiä ei ollut siihen asti kehittänyt eikä koordinoinut mikään yksittäinen taho, vaan Suomen imagoon ja Suomi-kuvan vaikuttamiseen tähtääviä toimenpiteitä oli toteuttanut omilla tahoillaan lukuisa määrä eri toimijoita, kuten matkailu-, teknologia ja investointiala ja eri alojen yritykset, jokainen omista lähtökohdistaan.

Raportissa Suomen suurimmaksi vahvuudeksi nostettiin maan historiaan ja kulttuuriin pohjautuva ennakkoluuloton ja ratkaisukeskeinen tapa suhtautua ongelmiin. Tähän vahvuuteen perustui maabrändin strateginen, vuoteen 2030 ulottuva tavoite, jonka mukaan Suomen odotetaan olevan maailmalla tunnettu ongelmien ratkaisijamaa.

Bru slide

 

Nyt on vuosi 2016 eikä Suomen maabrändistä puhu kukaan

Suomi-brändin lanseeraus herätti tunteita puoleen ja toiseen. Minä pysyttelin sisällössä ja asiassa. Luin raportin ja kerroin siitä opiskelijoille, käytin tutkimusaineistona gradussani ja ajattelin, että  jos iso työ tehtiin ja siihen käytettiin paljon rahaa, niin miksi emme käyttäisi sitä hyödyksi eri toimialojen viennin tukena.

Annoin mahdollisuuden ja nyt olen pettynyt.  Koitan kuumeisesti hakea tietoa siitä, miten Suomea maailmalle oikein brändätään. Jokainen toimiala ilmeisesti vähän omalla tavallaan? Ja matkailualakin hyvin pirstaleisesti – riippuen alueesta, sektorista ja välillä vähän yrityksestäkin

Suomi-brändiä ja raporttia ei löydy enää mistään, kukaan ei enää puhu Tehtävä Suomelle – tavoitteista. Maabrändi-nettisivua ei enää ole eikä Team Finlandin sivuilta löydy tietoa maabrändiraportista, sivulta ei edes saa hakutulosta sanalla maabrändi. Maabrändikohua kesti vuoden tai kaksi ja jäljelle on jäänyt hiljaisuus.

Matkailuelinkeinon tavoitteisiin hiljaisuuden laskeutuminen kohun jälkeen sopii; ”Hiljaisuus – Silence” –  oli brändiraportin Suomen matkailualalle antama tehtävä. Hiljaisuus on kyllä jäänyt elämään yhtenä Visit Finlandin markkinointiteemana ”Silence, please”. Mutta mikä on se slogan tai sanoma, millä me kaikki voimme markkinoida Suomea – toimialasta riippumatta?

hiihtoretkeltä aurinko ja pienet puut

 

Hiljaisuuden rinnalle kaivataan ääntä ja rohkeutta

Suomi on hyvä monessa, mutta ei niin kovin tunnettu. Suomi on listattu yhdeksi maailman kilpailukykyisimmäksi ja vähiten korruptoituneeksi maaksi, Suomessa on todettu olevan maailman vapain lehdistö, Suomi on Forbesin tilaston mukaan maailman yksi parhaista maista maailmassa liiketoiminnalle, suomalainen koulujärjestelmä on PISA-tutkimuksissa listattu maailman parhaimpiin ja suomalaiset äidit kuuluvat maailman parhaimmin voivien joukkoon. Suomalaisiin luotetaan ja suomalaiset osaavat ratkaista ongelmia.

Rippi- tai yo-lahjaksi saamani kuusi Lopella ei ole oikein hyvissä voinneissa, mutta sinnittelee ja tuo iloa!

Tapasin muutama päivä sitten eri alojen edelläkävijöitä; yrityksiä, joissa tehdään rohkeita päätöksiä ja isojakin investointeja,  uusia avauksia palvelu- ja teknologiapalveluiden vientiin ja siinä samalla hienoa Suomi-brändäystä. Luotettavat kumppanuudet, tuotteiden ja palveluiden turvallisuus, ”luova hulluus” ja rohkeus jäivät uusista tuttavuuksista ja heidän tekemisestään päällimmäisenä mieleen!

Osaamistarpeista tärkeimmäksi edelläkävijöiden tapaamisessa nostettiin myynti! Kansainvälisillä markkinoilla yrityksen tuotteiden ja palveluiden myynnin tukena maan tunnettuus ja brändi toimivat hyvin. Edelläkävijä- tapaamisessa tärkeimmiksi myyntiä tukeviksi argumenteiksi ja eduksi kilpailijoihin verrattuna nousivat turvallisuus, puhtaus (luonnontuotteet) ja luotettavuus.

Annetaanko Suomen brändääminen ruotsalaisten tehtäväksi?

Suomalainen koomikko, toimittaja ja tuottaja Lotta Backlund päivitti tilansa ja latasi alla olevan kuvan Facebookissa 5.2.2016: ”Olen Bromman lentokentällä Tukholmassa enkä nyt halua tässä ruveta viisastelemaan ja ohjeistamaan ketään työssään mutta KOVASTI NÄYTTÄÄ HELSINGILTÄ TÄMÄ RUOTSIMAINOS”. Päivitys sai vuorokaudessa yli 6000 tykkääjää ja määrä nousee edelleen. Kommenttejakin on yli sata ja jakoja yli tuhat.

Lotta Backlund otti kuvan Bromman lentokentällä

Kuva: Lotta Backlund

Tästä kuvasta ja keskustelusta mieleeni nousi ajatus siitä, että mitä jos antaisimmekin ruotsalaisten auttaa meitä Suomi-brändin rakentamisessa? Siis ihan oikeasti – ehkä ulkopuolelta tuleva ideointi ja vahvuuksien nostaminen toisivat vakuuttavuutta brändin lanseeraukseen globaalissa maailmassa. Ruotsalaiset osaavat brändätä, eikö totta?

Saisimme varmasti mediajulkisuutta maailmanlaajuisesti ja olisimme ehkä luomassa uudenlaista brändin rakentamisen kulttuuria – uudella ja avoimella tavalla. Tai voisihan brändityöryhmän samalla koota monista kansalaisuuksista. Niistä ihmisistä, jotka ovat tehneet yhteistyötä suomalaisten kanssa ja pystyvät nostamaan esille Suomen vahvuuksia; matkailijat, yritysyhteistyökumppanit, Suomessa asuvat ulkomaalaiset ja ulkomailla asuvat suomalaiset ja ehdottomasti myös ruotsalaiset – niin ja kyllä, myös suomalaisetkin saisivat olla mukana.

Mission impossible?

Nyt lopuksi jäljelle jää jälleen kysymys siitä, että onko maabrändi tarpeen olleenkaan? Ja jos on, niin voisiko brändiä rakentaa kaikille avoimessa foorumissa niin, että sitä olisi helppo tarvittaessa päivittää. Sopiiko sama brändi kaikille toimijoille, kaikilla toimialoilla?

Gradussani (Matkailun keltainen kirja. Matkailuosaajat Suomi-kuvan lähettiläinä) tutkin muutama vuosi maabrändiraportin julkaisemisen jälkeen mm. sitä, miten brändi oli jalkautettu matkailualan asiakaspalvelijoille, miten hyvin brändi tunnettiin ja miten sitä sovellettiin työssä. Vastaus lyhyen kaavan mukaan on, että ei oltu jalkautettu, ei tunnettu eikä sovellettu tietoisesti työssä oikein ollenkaan.

Kun minä kysyn espanjalaisilta ystäviltä ja kollegoilta, että miten Suomi erottautuu muista maista ja kilpailijoista matkailullisesti, sanovat he useimmiten, että erottava tekijä on suomalaisuus – erilaiset ihmiset, positiivinen outous ja aitous. Ja kyllä usein mainitaan myös luonnon puhtaus, yhteys luontoon, sauna ja ”kaurismäkiläisyys”. Suomeen on kuulemma helppo tulla, koska täällä voi luottaa siihen, että kaikki sujuu ja ongelmatkin ratkaistaan.

Näissä tunnelmissa ja näihin aatoksiin on hyvä lopettaa. Ja jättää vastuu brändin tarpeen pohdinnasta lukijalle. Oikeasti ajatuksena oli kirjoittaa koulutusviennistä, mutta en päässyt sinne asti; se on sitten seuraavan kirjoituksen aihe.

Iloista laskiaissunnuntaita!
Meillä sataa vettä, mutta laskiaispullien syöntiähän se ei estä!

Dani16v laskiaispullat

Hyvää uutta vuotta 2016!

hiihtoretkeltä aurinko ja pienet puut

Vuosi on alkanut kivan positiivissa tunnelmissa.

Mitään erityistä ei ole tapahtunut, mutta uskoisin, että vapaa aikatauluttomuus ja rento oleminen, ulkoilu ja pieni hiihtoreissu Lappiin ovat tehneet hyvää. On sellainen olo, että tästä vuodesta tulee hyvä vuosi ja voisin antautua  villin tuulen vietäväksi.

Chagall, Marc_El paseo

Ajatuksissa on pyörinyt oman yrityksen perustaminen; se on innostavaa ja motivoivaa, mutta kokoaikaiseksi yrittäjäksi ryhtymistä  en ainakaan vielä edes suunnittele. Onnekseni työnantaja  suhtautuu myötämielisesti osa-aikayrittäjyyteen.

Marc  Chagallin kuva yllä kuvaa sitä, millaiselta haluan yritykseni näyttävän ja asiakkaista tuntuvan. Omakin elämä saa mielellään näyttää ja tuntua tuolta.

Yrittäjyys voi olla monenlaista – niin kuin kumppanuusyrittäjyys, josta voit lukea lisää aikaisemmista artikkeleistani, suoraan vaikka tästä: Kumppanuusyrittäjyys.  Me tapaamme helmikuussa 2016 kumppaniyrittäjien kanssa Kanarialla ja kirjoitan silloin lisää aiheesta.

 Hiihtomeditaatiota Lapissa

Olimme välipäivinä Lapissa ja siellä oli ihanaa, vaikka kohteena oli Levi. En ole ollut kovin innoissani Levin muutoksesta massaturismikohteeksi. Mutta nyt se tarjosi meille sitä, mitä etsimme: Daniel pääsi lautailemaan joka päivä ja minä pääsin murtomaahiihtämään hyville laduille ja lähes yksin joka päivä.

Massamatkailukohteet voivat olla myös parempi ratkaisu kuin se, että matkailijoita kulkee ihan valtoimenaan joka paikassa, etenkin Lapin kaltaisessa luonnoltaan ja kulttuuriltaan herkässä kohteessa.

hiihtoretkeltä aurinko ja pienet puut

Asuimme Levillä yhden talvikauden silloin, kun nykyisen keskustan alueella oli vain muutama matala rakennus. Matkasimme pohjoiseen suoraan Välimeren rannalta Espanjasta, ja minäkin olin asunut ulkomailla niin pitkään, että en ymmärtänyt ollenkaan, millaisin varustein hiihtokeskukseen pitäisi lähteä. Mutta hienosti pärjättiin ja nyt halusin palata Leville Danielin kanssa. Suhtaudun kohteeseen siis ehkä poikkeuksellisen vahvoin tuntein.

näkymä hotellista rinne ja kuusi

 

Ihanaa oli tavata Riitta-ystävä pohjoisesta ja innostavaa oli jutella ihan vieraiden ihmisten kanssa niitä näitä. Minä pidän yksin vietettyjen hiihtolenkkien lisäksi myös ihmisistä, kohtaamisista, keskusteluista ja erilaisuudesta. Levin reissu muistutti muiden ihmisten tärkeydestä osana palvelu- ja elämyskokemusta; hyvä tunnelma tarttuu helposti!

 

dani 1999

 Lomalla – positiivisin odotuksin

Levillä en niin kovin paljon pitänyt siitä, miten vähän paikallisuus ja aitous välittyy asiakkaalle.  Jotenkin sellainen päälle-liimattu fiilis tulee liian usein, aitous ja sydämellisyys lämmittää aika harvoin. Onkohan hiihtokeskuksessa helpompi palvella ulkomaista kuin suomalaista  asiakasta? Ehkä kiire vuoden parhaimpaan sesonkiin vaikuttaa asiaan ja se, että sesonkityöntekijän voi olla vaikea sitoutua paikan henkeen.

Asiakaspalvelu oli ihan ok, ja urheilukaupassa myyjällä oli aikaa keskittyä, jutella ja hymyillä aidosti. Niin – ja hotellin siistijät, heidän kanssaan oli hienoa vaihtaa kuulumisia!

Kuljin kuitenkin lomalla hymyssä suin, rauhallisena ja vastaanottavaisena jokaisesta ovesta sisään – ja uloskin. En ärsyyntynyt kertaakaan, mutta sellaista sydäntä lämmittävää ystävällistä palvelua en juurikaan ammattilaisilta saanut.

Palvelulla on hintansa

Levillä on mennyt oppi perille palvelujen hinnoittelun osalta. Hintataso on sesonkina korkea, ja ammattilaisena ymmärrän kyllä, että niin pitääkin olla. Asiakas päättää mihin lomallaan lähtee ja millä hinnalla.

Hintalappu on osattu laittaa myös uusiin sovelluksiin kuten hiihtosovellukseen, jonka voi ladata puhelimeen 10 euron hintaan ja pitää mukana hiihtoladulla.

Hotellin vastaanotosta ohjattiin herkästi matkailuneuvontaan – minut siinä vaiheessa kun kyselin hiihtoreittejä. Matkailuneuvonnasta olisin voinut ostaa kunnollisen latukartan ja varmasti muutakin materiaalia. Mutta se oli kiinni silloin, kun tarve oli akuutein, enkä myöhemmin enää raaskinut käyttää valoisaa aikaa toimistoreissuun.

Matkailutoimistoissa pohditaan parhaillaan, kannattaako ”miehitettyjä” toimistoja ylläpitää, riittääkö netti tai kannattaako netin kanssa kilpailla  ja miten toimintaa voisi rahoittaa.

Levin reissun perusteella sanoisin, että aika moni haluaa kohdata paikallisen ihmisen paikan päälle päästyään. Ennakkotietoa voi hakea netistä, mutta vahvistusta omille ideoille on kiva hakea juttelemalla ja ostamalla palveluita paikan päällä. Ulkomaisilla matkanjärjestäjillä  kauppa kävi omille asiakkailleen pystyttämillä pöydillä hotellin aulassa – ja niin pitääkin käydä.

Maksulliset palvelut ja materiaalit ovat minusta ihan ok, matkailu on ammattilaisten tuottama palveluelinkeino ja sillä on hintansa.

Tarinat kannattaa hyödyntää – aina

pihvipirtti

Pihvipirtti oli positiivinen poikkeus Levin ravintolatarjonnassa. Tosin nimi antaa odottaa ostari-baaria ja punaisena vilkkuva OPEN-kyltti saa melkein kääntymään ovelta.

Mutta kun sinnikkäästi ylittää mielikuvamainonnan kuopat, ravintolan sisustus yllättää vanhalla ja kauniilla tunnelmalla. Kiitos ystävällisen henkilökunnaan; oven avattuamme tuli sellainen olo, että kannattaa mennä sisälle asti.

Talon tarina kannattaisi kertoa ennakkomarkkinoinnissa niin kuin tarjoilija  sen meille kertoi ja nimi vaihtaa? Meidän raadin ehdotus on ”Piilopirtti” tai ”Metsäriihi”.

Palvelu ja ruuan pöytään tulo oli  vähän liiankin nopeaa – koko homma oli ohi reilussa puolessa tunnissa  pääruoka, jälkiruoka ja lasku mukaan lukien! Ja sitten tuli vähän sellainen olo, että kyllä niitä tulijoita on – siihen teidänkin pöytään.

Kammi-ravintolat ovat myös hyviä paikallisen ruuan kehtoja. Niissä kasvisruokailija joutuu kuitenkin maksamaan kovan hinnan pienestä tarjonnasta. Voin olla väärässäkin; en lähtenyt erikseen kysymään josko hinnasta olisi voinut vaikka neuvotella. Nettisivuille voisi jotain tietoa  laittaa,  kuten vaikka: kasvisyöjät maksavat muun seurueen mukana lasten hinnan tai joku muu vastaava tarjous.

vaaleanpunainen maisema tunturi

 Hiljaisuus ja luonto

Kun olin tänään vähän mokannut yhdessä tarkkuutta vaativassa työssä, harmitellut sitä aikani ja käynyt lenkillä, luin Gabriel- ystäväni blogi-kirjoituksen erilaisesta joulusta, meditaatiosta ja rauhasta.

Elämän merkitykselliset asiat asettuivat oikeaan järjestykseen. Nyt olen jo sitä mieltä, että parhaansa jokainen siellä Levilläkin teki ja pääasia on kuitenkin se, että asiakkaalla – minulla on muistona ihanat yhdessä vietetyt hetket niiden kanssa, jotka olen ympärilleni itse valinnut, paikassa jonka itse valitsin. Yllätykset ovat hyvää bonusta.

Minä meditoin hiihtolenkeillä, kalliolla istuessa, juostessa ja saunassa – ja se on kuulemma ihan ok, sanoo Gabrielkin. Mutta kannattaa lukea tämä hieno ja kaunis teksti todellisesta meditaatiosta:

Silent Christmas

Näissä tunnelmissa: Onnea ja iloa tähän uuteen vuoteen 2016!!
 
ps. kirjoitin pieleen menneen ( unohdin tallentaa) raportinkin uudestaan – eikä se niin iso juttu ollut.
pps. hieno alku vuodelle:  pikku-Leijonien jääkiekon maailmanmestaruus;
reilua peliä ja hienoa asennetta nuorilta miehiltä!!!

Urban & Nature -matkailu

Kiasmasta Kivinokkaan kuva by Javi Pedrosa

Urban & Nature koulutuksessa

 

Urban & Nature voi olla kiva kävelykierros hautausmaalla.

Urban & Nature voi olla kiva kävelykierros hautausmaalla. Eikä ole muuten yhtään pitkäveteistä tai synkistelevää kun Ullis opastaa.

Helmi-huhtikuussa 2016 tarjoamme täydennyskoulutus-moduulina ”Erikoisoppaana toimiminen ” Matkaoppaan ammattitutkinnon osan, joka on suunnattu ensisijaisesti jo oppaan työtä tekeville alan ammattilaisille – niin urbaaneille kuin erä- ja luonto-oppaillekin, mutta miksei muillekin alan konkareille. Urbaanit oppaat oppivat luonto-oppailta ja päinvastoin. Koulutuksen aikana käydään retkeilemässä ja asiantuntijoita kutsutaan mukaan täydentämään sisältöjä.

Opiskelijat opintoretkellä Sibelius-monumentillä

Ajatuksena on tarjota urbaaneille oppaille lisää osaamista luonnosta, kasveista, ekologiasta, eläimistä ja luontoon perustuvasta kulttuuriperinnöstä – joka pitää sisällään tietysti myös vesistöt ja saunan! Erä- ja luonto-oppaat voivat oppia urbaaneilta oppailta tarinankerrontaa, kaupungin mielenkiintoisia henkilöhahmoja, salaisia piiloja sekä eri kulttuureista tulevien matkailijoiden ymmärrystä.

Pedagogisena mallina kaikissa käynnissä olevissa koulutuksissa on Yritys & InnovaatioLab – matkailukohteiden ja -yritysten kanssa tehtävät kehittämisprojektit, joissa teoria viedään suoraan käytäntöön.

”Sibelius, Sauna & Silence”  – elämyksiä urbaanissa ympäristössä

Minä tein Urban & Nature -opasuksen teemalla

Urban & Nature -opastus teemalla ”Sibelius, Sauna & Silence”. Suomen kuuluisin sauna Tamminiemessä ja pieniä jooga-liikkeitä puutarhassa.

Tein keväällä 2015 kokeilevan oppimiskokemuksen yhdessä opiskelijoiden kanssa. Suunnittelin ja toteutin yhden päivän ohjelman Uusimaa-viikolle yhdessä neljän opiskelijan kanssa. Tein samalla Matkaoppaan ammattitutkinnon kolme tutkinnon osaa testaten ja kehittäen samalla tutkinnon käytäntöjä. Huomasin, että kehitettävääkin oli ja käytämme kokemuksen nyt hyödyksi kun uudet opiskelijat aloittavat.

Matkaoppaan ammattitutkinnossa tulee tuottaa myös kirjallisia raportteja;  tässä matkailupaketin ja opastuksen tuotteistamis-ja markkinointiraportti:Sibelius, Sauna & Silence

Suoritin Matkaoppaan ammattitutkinnon eksperimentaalisena kokeiluna yhdessä opiskelijoimme kanssa keväällä 2015. Hieno kokemus!

Matkaoppaan ammattitutkinto – Done!

Olipa muuten opettavaista ja hienoa tehdä Matkaoppaan ammattitutkinto täydennyskoulutuksena! Suosittelen muillekin! Tuon prosessin aikana tajusin taas, miten harvoin oppaat saavat palautetta työstään ja miten tärkeää se onkaan. Oli ihanaa saada kaunista ja kannustavaa palautetta alan ammattilaisilta; kiitos Kari, Lea ja Sirpa!

Urban & Nature – Helsingin metrolla

Maaritin suunnittelema ja toteuttama ”Metrolla Marjaniemeen” -retki oli hieno urbaanin ja luonnon yhdistelmä. Ensin elettiin urbaania tunnelmaa Helsingin rautatieasemalla ja hetkessä siirryttiin  ”maalaistunnelmaan”,  vain lyhyen metromatkan päähän kaupungin ydinkeskustasta. Siirtolapuutarhassa aika tuntui pysähtyneen ja kivat tarinat veivät ajassa 1940-luvulle ja taas takaisin tähän päivään. Vierailija pääsi hetkeksi mukaan siirtolapuutarhalaisten elämään!

Maarit taas opasti Urban & Nature yhdistelmää

Maarit opasti Urban & Nature yhdistelmää ”Metrolla Marjaniemeen” – retkellä.

Helsingin metroreitti on sinänsä jo kiva – ja eksoottinenkin matkailureitti urbaanista luontoon – vaikkapa  Vuosaaren monipuoliseen luontoon saakka! Ullis tarjoaa Vuosaaressa todella innovatiivista kävelyretkeä ”Walking in Baltic sea” – siinä vieraat puetaan vesijuoksuvöihin ja viedään ihastelemaan Helsinkiä mereltä päin – kirjaimellisesti meressä kävellen! Knoppitietona taas kannattaa mainostaa maailman pohjoisimman metroaseman sijaitsevan Helsingissä (Mellunmäki).

Kiasmasta Kivinokkaan kuva by Javi Pedrosa

Kiasmasta Kivinokkaan kuva by Javi Pedrosa

Teimme kivan Urban & Nature -retken espanjalaisen ystäväni kanssa; katselimme Kiasmassa (Nykytaiteen museo, Helsinki)  urbaania performanssia ja hetkessä olimme lyhyen metromatkan päässä Herttoniemen siirtolapuutarhan kupeessa Kivinokan boheemin rennolla puutarha-alueella rantajuhlissa. Hieno ja melkein epätodellinen olo siirtyä kahdesta  niin erilaisesta tunnelmasta toiseen!

Urban & Nature Oslo

Opiskelukaveri-joukkomme ”viisikko” kokoontui kesällä Oslossa, ja vielä sattumalta samaan aikaan kun kaupunki täyttyi AC/DC – konserttivieraista! Luontomatkasta tuli todellinen urbaani kohtaaminen!

Oslon Ooppera on upea!

Oslon ooppera on upea! Kuva Eila Tarvudd-Sundby

Oslo yllätti positiivisesti: kaupunki tarjoaa upeat puitteet ”Urban & Nature” tunnelmiin. Ehkä viemme kolutuksemme myös Oslon oppaille tai teemme seuraavaksi pohjoismaista koulutus-yhteistyötä!

Merellisyys, puistot ja lähellä oleva Holmenkollenin alue yhdistettyinä moderniin Oopperataloon ja teollisen arkkitehtuurin satama-alueeseen olivat todella kiinnostava yhdistelmä. Yhdistelmässä oli jotakin samaa kuin Helsingissä, mutta tunnelma etenkin oli omanlaisensa. Muotoilu ja norjalaiset omat vaatemerkit kuten Mood of Norway olivat kivoja löytöjä.

Viisikko luontoretkeili Oslon edustan saarilla ja Holmenkollenilla. Kuva Eila Tarvudd-Sundby

Viisikko luontoretkeili Oslon edustan saarilla ja Holmenkollenilla. Kuva yllä Eila Tarvudd-Sundby

oslo holmenkollen maisema laaja

Urbaanista natureen; Asturias

Olin toivonut kovasti kunnon vaellus-kokemusta loman aikana, enkä antanut periksi. Kävin vaihtamassa urbaanin matkavarustukseni rinkkaan ja suuntasin heti Oslon reissun jälkeisenä päivänä Madridiin ja edelleen Espanjan pohjoiseen Asturian maakuntaan.

Asturiassa sainkin kokea aitoa luontomatkailun tunnelmaa! Matkan huippuhetki oli löytää koko urbaanin maailman hylännyt ranskalainen Francine joka asuu vuoristossa yksin – tai kuten hän sanoi, eläinten ja luonnon kanssa. Matkaa lähimpään asutukseen oli noin tunnin kävelymatkan verran – eikä Francinen luo oikein muulla keinolla pääsekään.

Francinen vieraina. Kaunis ja rauhoittava kohtaaminen

Francinen vieraina. Kaunis ja rauhoittava kohtaaminen

Francinesta on tehty dokumentti-elokuva  ”Los colores del viento – tuulen värit” jonka trailer löytyy tästä: Francine. Vaikka et ymmärtäisi espanjaa, kannattaa video käydä katsomassa. Sen  kautta välittyy rauhallisuus ja tunnelma – yhteys luontoon ja elämänviisaus.

Urban & Nature Helsinki

Urban & Nature on toimiva ja hyvä yhdistelmä matkailupalveluiden teemana. Minä olen mielestäni  ”urban & nature” – ihminen. Rakastan luontoa ja tarvitsen yhteyttä luontoon; parasta lääkettä stressiin on luonnossa lenkkeily, sauna ja luonnonvesissä uiminen. Mutta nautin myös urbaaneista huveista; teatterista, arkkitehtuurista, kokeilevasta keittiöstä, ihmisten tarkkailusta ja  kaupungin tunnelmasta.

Aika moni matkailija, niin kuin varmasti moni tämän kirjoituksen lukijakin, lienee kaltaiseni ja haluaa todennäköisesti kokea Helsingissäkin jotain urbaania ja jotain ”naturea”  ja etenkin niiden yhdistelmiä.

Mahdollisuuksia on kyllä tarjolla ja uusia syntymässä! Mielenkiinnolla ja ilolla odotamme uusien alueiden rakentumista Helsinkiin; Katajanokan Allas & sauna-hanke, Hernesaaren sauna- ja ravintolakokonaisuus,  Kalasatama ja Teurastamo uusine palveluineen sekä Lapinlahden entinen mielisairaala tapahtumineen.

Urban & Nature on yksi kantava teema myös Suomi 100v -juhlavuoteen valmistauduttaessa; jotakin vanhaa, jotakin uutta, jotakin urbaania, jotakin ruraalia, taidetta ja teollisuutta, muotoilua ja musiikkia, tapahtumia ja tarinoita – mistä on Suomen itsenäisyys ja identiteetti rakentunut?

Lapinlahden entinen mielisairaala houkuttelee tarinoimaan...

Lapinlahden entinen mielisairaala houkuttelee tarinoimaan…

Kyllä se on se luonto – olemme tottuneet sanomaan kun Suomen matkailun vetovoimasta puhutaan, mutta kyllä se on myös se persoonallinen urbaani ja luonnon yhdistelmä mikä vetää matkailijoita puoleensa.

Tappaako ilmastonmuutos Joulupukin? (Fin)

Tämä kirjoitus on taas ajankohtainen! Enkä vain puhu, olen myös ollut uudestaan yhteydessä Joulupukkiin ja jatkamme aiheen parissa! Mutta Pariisiin Joulupukki ei taida ehtiä… on kuulemma Kiinassa käymässä.

Ilmastonmuutos uhkaa Lapin tulevaisuutta ja Turistit haluavat Saunaan!

Postilaatikosta löytyi viikonlopun iloksi Matkailututkimuksen seuran julkaisu ja sitä lukiessa mieleeni tuli Helsingin sanomissa jouluaattona ollut yleisökirjoitus ”Ilmastomuutos uhkaa Lapin tulevaisuutta”. Siinä rovaniemeläinen Miikka Keränen kirjoitti huolestaan ilmastonmuutoksen aiheuttamasta uhasta Lapin tulevaisuudelle nimenomaan matkailukohteena. Lunta on ollut viime vuosina vähemmän ja lyhyemmän ajan kuin mihin on totuttu. Hyvä kirjoitus  ja huoli on todellakin aito ja aiheellinen.

Nyt lunta loihditaan turisteille keinolla millä hyvällä, mutta tykkilumi ja lumen varastointi eivät ole ekologisesti kestäviä ratkaisuja. Raskaalta kuulostaa myös matkailuyrittäjien huoli ja stressi joulun alla kun lumi tulee ja menee; pakkaset muuttuvat vesisateeksi ja matkailijat peruvat matkojaan lumettoman maiseman pelossa.

Hyvä on hiihtäjän hymyillä luonnon lumilla!

Hyvä on hiihtäjän hymyillä luonnon lumilla!

Sitten tuli Miikka Keräsen lopetus: ”Toivon, että tänä talvena jokainen pysähtyy. Pysähtyy katsomaan lumessa leikkiviä lapsia ja pohtimaan, että millainen tulevaisuus heitä odottaa, jos lunta ei enää olekaan.”

Tehdään jotain sen sijaan, että katsotaan ja pohditaan!

Keräsen mielipidekirjoitus on pyörinyt mielessäni. Miksikö? Sen takia, että pysähtyminen, katsominen ja pohtiminen on hyvä alku, mutta ne eivät enää riitä. Miikka Keräsen ja meidän jokaisen tulisi toivoa, että jokainen tekisi jotain, jotta kasvihuonekaasupäästöt saadaan oikeasti vähenemään ja ilmastonmuutoksesta johtuvat ongelmat aisoihin.

Pienet teot johtavat aina hyvään; vaihda sähkösopimus vaihtoehtoista energiaa tarjoavalle, säästä sähköä ja vettä, älä käytä kertakäyttöistä, älä osta yksittäinpakattuja  ja tänne kaukaa rahdattuja  tuotteita jne. Ota vaihtoehdoista vähiten ilmanpäästöjä aiheuttava. Ole esimerkkinä lapsille.

Ilmastonmuutos on totta – ja homma on hallussa?

Maailma valmistautuu Pariisin ilmastosopimuksen julkaisuun vuonna 2015.  YK on asettanut tavoitteeksi pysäyttää ilmaston lämpeneminen kahteen asteeseen.

Nykyisellä kehityksellä ilmaston arvioidaan lämpenevän jopa 5 C astetta tämän vuosisadan aikana. Ilmastosopimuksella yritetään saada aikaan toimia, joilla kasvihuonekaasupäästöt saadaan tiputettua puoleen vuoteen 2030 mennessä ja fossiilisten polttoaineiden käytöstä halutaan eroon kokonaan; joissakin skenaarioissa tulisi hiilineutraalin yhteiskunnan olla totta jo 2050-luvulla.

192 maan allekirjoittama kansainvälinen ilmastosopimus allekirjoitetaan Pariisissa tänä vuonna, vuonna 2015

Isoja päätöksiä ja radikaaleja toimia vaaditaan, jotta tavoitteisin päästään. Erityisesti Yhdysvalloilta  ja Kiinalta odotetaan nyt vastuullista uuden suunnan ottamista, jotta todellisia tuloksia saavutettaisiin

Silmiä ei voi sulkea eikä päätä työntää puskaan

Tiedetään.. osa suomalaisista ottaisi onnellisena vastaan lämpimämmät ja lyhyemmät talvet. Ihan varmaahan ei edes ole,  miten ilmasto meillä pitkän ajan kuluessa muuttuu; kaikki kun vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi jäätiköiden sulaminen  vaikuttaa meriveden korkeuteen ja lämpötilaan ja edelleen mahdollisesti merivirtauksiin ja tällöin ilmastonmuutos voikin merkitä  jotain ihan muuta kuin lämpötilan nousua.

Nykyisen tiedon mukaan meille pohjoisen kansalle kasvihuoneilmiö on kuitenkin totisinta totta ja lämpötilan nousu todennäköisin muutos;  IPPC:n ilmastoraportin mukaan lämpötilan muutos on voimakkainta napapiirin pohjoispuolella, jopa +8C tämän vuosisadan loppua kohden mentäessä.

Valparaiso - daños de terremoto.

Valparaiso – daños de terremoto.

Ilmastonmuutos on globaali, yhteinen ongelma, jolta ei voi sulkea silmiä. Se ei mene myöskään aina ihan reilun pelin mukaan; esimerkiksi meren pinnan nousu ja säiden ääri-ilmiöt aiheuttavat usein eniten ongelmia sellaisiin vähävaraisiin maihin, jotka eivät köyhyytensä vuoksi ole koskaan olleet suuria kasvihuonekaasujen päästäjiä. Isot päästömaat taas saattavat päästä kuin koirat veräjästä.

Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki, oothan meille vanha tuttu….

Matkailun akateemikot tuntevat hyvin miehen nimeltä C.Michael Hall. Minäkin olen lukenut runsain määrin hänen artikkeleitaan ja kirjojaan opinpolullani. Ei – hän ei yritä viedä Joulupukin paikkaa, vaan on usein nähty luennoitsija Suomessa, ja tuntee Suomen; hänen näkemykseensä voimme siis luottaa. Uusimmassa Matkailuseuran julkaisussa oli kirjoitus, josta innostuin oikein kunnolla!

Hall on pohtinut voisiko maailmalle leviävä viesti ilmastonmuutoksen uhkaamasta joulupukista havahduttaa ihmiset. Voisiko joulupukki – sen sijaan, että pyrkii nyt kaikin keinon  pitämään yllä kuvaa lumen luomasta talven idyllistä, osallistua taisteluun ilmastonmuutosta vastaan kertomalla avoimesti, että hänen kotipaikkansa talvinen idylli on uhattuna. ( Matkailututkimuksen Seuran julkaisu 2/2014. Hall, C. M. 2014, Will climate change kill Santa Claus…)

Ilman muuta! Hieno idea. Joulupukki voisi toimia keulakuvana ja johdattaa Lapin ja samalla koko Suomen kohti edistyksellisen vastuullista matkailun kehittämistä! Kertoa rohkeasti myös epämiellyttävän totuuden ja esitellä Lapin/Suomen lumon vaikka ei lunta aina olekaan. Mukaan voisi ottaa vahvemmin myös tontut – joulutonttujen lisäksi myös  paikanhaltija-tontut ja saunatontut.

Joulupukki on juuri oikeanlainen hyvän asian esittäjä;  lempeä ja luotettava, viisas ja tuttu, kaikkien rakastama. Joulupukki voisi olla esillä ympäri vuoden hyväntahdon lähettiläänä, näkyä myös kansainvälisenä vaikuttajana. Vaikea kuvitella, että kukaan sulkisi ovia Joulupukin edestä!

Uskaltaisikohan ja pystyisiköhän Suomi julistautumaan ensimmäiseksi hiilineutraaliksi matkailumaaksi?  Sillä saisimme etulyöntiaseman ja mahdollisuuden erottautua naapumaista! Ainakin täällä on maailmalaajuisestikin arvostettua Cleantech-osaamista ja metsät parhaimpima ja luonnollisimpina hiilinieluina apuna.

Päivitys:  Muistakaa Matkamessut 21.-24.1.2016 

Will climate change kill Santa Claus? (Eng)

Climate Change is threatening Tourism business in Lapland!

Local people are worried in northern part of Finland because of the phenomenon we actually all consider sad and worring; lack of snow and shorter winter season. And as we all know they seem to be related to the climate change.

When reading posts and articles about this problem I sometimes get a bit irritated and I admit I  make the same mistakes by myself; we talk about the problem, we ask others to observe our environment and we ask what kind of future are we leaving to our children.

It´s actually about doing something, not just talking

So – I would now like to ask everybody, including myself to do somethnig, and not just talking and observing. There is much to do and we can start with small things in our everyday life; save energy and water, buy local food and products, don´t use disposable and individually packed products, change your electricity supplier to the one offering alternative energy source.

Learn to make choices which cause less air pollution and greenhouse gas and be a good example for your children. In Tourism industry we should develop more alternative services for our visitors and let them feel welcome to enjoy the special spirit of Lapland and Finland even without snow.

I enjoy the cross-country skiing in Finland when having snow – even in southern part of Finland

It´s about trying to make right decisons

Now the solution seem to be to make tourists happy in any cost; dozens if not hundreds of cannons all over Lapland are ”making” snow and snow has been stored from earlier year for the use of this year.

That´s not ecologically very sustainable way of developing tourism, isn´t it? But it´s understandable. Those who are working in tourism business are living very stressful weeks just before Christmas; the climate has been very varying during the last years; after snowing there can be rains to come and snow desappears again.

Tourists are sending messages and writing in social media wondering if it is really worth of travelling to Finland if snow is not guaranteed.

Climate change is true – and has been taken seriously woldwide?

The whole world is preparing to a big event in 2015; the climate agreement will be signed by 192 countries in Paris. United Nations has put it´s goal to stop global warming to two degrees Celcius. But according to the resent studies the climate is expected to warm up to five degrees Celcius by the end of this century.

The international climate agreement is going to be signed by 192 countries in Paris 2015.

The climate agreement is expected to inlude  a promise signed by European countries, that greenhouse gas emmisions are going to be reduced to half by 2030 and there is a promise to have carbon neutral society ( at least some of the coutries…)  by 2050. And much is expected of the United States and China.

It´s my problem, it´s your problem, it´s tourist´s problem it´s global problem!

I know many Finns who would be happy to have mild winters and less snow. But it´s not so simple; climate change is a global problem and it´s causing different problems in different parts of the world.

Melting of glaciers, for example, cause changes in sea level and temperature which can cause changes in ocean currents – and the changes can be noticed far away. What has been approved is that climate change exists and it´s affecting our life. According to the newest IPPC- report the warming is going to be strongiest in north, even eight degrees Celcius above the Arctic Circle.

Valparaiso - daños de terremoto.

Valparaiso, Chile 2010. I was in Chile and saw the damages when one of the strongiest earthquakes of the world´s history happened there .

Climate change is a global, common problem, and we can not close our eyes of it. Unfortunately it doesn’t always go quite according to fair play either.  Sea level rise and extreme weather phenomena often cause the most serious problems for those low-income countries, which have not, due to poverty,  ever been major greenhouse gas emitters. 

So – will climate change kill Santa Claus or could he be ambassador of goodwill?

I have read a really nice article written by C.Michael Hall. He is very well known among the academic students and researches in Tourism field  in Finland. He is also often seen lecturer in Lapland and Eastern Finland University. So we can trust he knows quite a lot about Finland and our Tourism Industry.

C.Michael Hall has asked whether the worldwide spreading message of  Santa Claus worring about the climate change would make people to react.  Could Santa Claus  who is now trying in every way to maintain the image created by the snow of winter idyll, to participate in the fight against climate change? He could openly tell that his home and life  in winter idyll is threatened. ( Matkailututkimuksen Seuran julkaisu 2/2014. Hall, C. M. 2014,Climate change and high-latitude Christmas place branding. Scandinavian Journal of Hospitality and Tourism.)

Will climate change kill Santa Claus.

I find it great idea – of course!!! Santa claus could be the ambassador of goodwill and help Finnish Lapland and whole Finland towards even more responsible way of developing  the Tourism industry. 

Santa Claus good tell the unpleasant truth and bring out other kind of wonderland even without snow. There are plenty of stories to tell; even the stories about the elves, and not only those helping Santa but also those known in epic stories. He would be the one to represent Finland and climate change globally!

 

I have a dream; I would like to see Finland as the first carbon neutral tourist destination in the world! It would really get us advantage and possibility to differ from the neighbor countries. At least we have worldwide  valued  knowledge in Cleantech- industry and plenty of forests to help in that target!

Wish you all great new year 2016!

ISÄNPÄIVÄNÄ: ISÄ JA ELOKUVA. (Fin)

Isä

Isäni ei ole ollut täällä kanssamme enää kahdeksaan vuoteen, mutta muistoissa ja puheissa kyllä lähes päivittäin. Isääni olen kutsunut Patuksi, mutta nyt tuntuu oikeammalta sanoa isä.

Olin tänään lenkillä ja tajusin  jotain uutta isä-tytär -suhteesta. Isäni luki paljon ja haastoi meidät lapsetkin lukemaan ja sitten keskustelemaan lukemastamme. Minut hän aika usein sai väittelemäänkin ja viimeistään jouluaattoyön Trivial Pursuitin äärellä otettiin mittaa siitä, kuka oli historiansa ja maantieteensä lukenut kunnolla. Se oli hänen tapansa sivistää meitä.

Tänään ymmärsin, että myös elokuvat olivat ehkä isäni tapan kertoa jotain itsestään ja ikään kuin keino johdattaa sellaistenkin aiheiden äärelle, joista hän ei itse oikein osannut puhua. Joskus elokuvan äärellä on itketty, mutta vielä useammin naurettu.

Lapsuus ja Disneyn piirretyt

Ensimmäiset elokuvamuistot liittyvät Walt Disneyn piirrettyihin. Niitä me kävimme katsomassa alkuperäisversioina; Mikki Hiiri, Aku Ankka, Pluto ja muut hahmot puhuivat englantia ja elokuvat oli tekstitetty.

En muista juonen kärsineen millään tavalla siitä, että en ensimmäisinä vuosina ymmärtänyt mitä piirrettyjen hahmot puhuivat; ehkä se oli hyvä metodi ruokkia mielikuvitusta ja toisaalta motiivi oppia lukemaan.

kaunotar ja kulkuri jenkki keräily

Yksi lempielokuvani oli Kaunotar ja Kulkuri. Muistan myös keräilykuvat ja ihanan Kaunotar ja Kulkuri – kirjan. Elokuvateatterssa istuessa oltiin irti arjesta; muistan isän aidon naurun, joka sai koko ison miehen vapautumaan!

Disneyn elokuvien jälkeen seuraava muisto on elokuvasta ”Sound of Music”, johon ei ihan pienenä päässyt, vaan sen näkemistä piti odottaa muistaakseni seitsemänvuotiaaksi saakka. Sound of Music sai minussa aikaan haaveilun elää elämää niityllä juosten ja laulaen.

Nuoruus ja Tuulen viemää

Isä ilmoitti hyvissä ajoin meille kahdelle perheen tyttärelle, että kun aika on kypsä, hän vie meidät katsomaan elokuvan ”Tuulen viemää”. Isosisko ehti kehuskella kokemuksellaan muutaman vuoden, ennen kuin minun vuoroni tuli. Sen elokuvareissun muistan erityisen hyvin; ennakkoon jännitin hieman, miten jaksan katsoa lähes neljä tuntia pitkän elokuvan, mutta elokuva lumosi ja vei mennessään.

Ajattelin isän haluavan meidän nuorten naisten näkevän elokuvan sen historiallisen viitekehyksen vuoksi, mutta elokuvateatterssa istuessani muistan eläytyneeni vahvasti romanttisiin ja epätoivoista rakkautta kuvaaviin tarinan käänteisiin; liikuttuneena ja jännittyneenä.

Ehkä se oli juuri se syy, miksi isän mielestä elokuva oli syytä nähdä tietyssä iässä. Elokuvan jälkeen kotiin ajaessamme en muista meidän käyneen syvällistä keskustelua aiheesta tai analyysiä elokuvasta. Taisimme olla aika hiljaa, omissa ajatuksissamme. Niin kuin Hämeessä usein on tapana. Minä ehkä haaveilin unelmien prinssistä, isä ehkä toivoi, että olin ottanut elokuvan tarinasta opikseni enkä  hankkiutuisi ongelmiin tulevissa mies-kuvioissani!

Omat valinnat – isää kunnioittaen, mutta vähän myös kapinoiden

Murrosikäisenä ja nuorena aikuisena kuljin omia elokuva-polkujani. Ensin hurahdin West Side Storyyn niin teatteri- kuin elokuvaversiona.

Sitten tulivat Kaurismäen ja Jim Jarmuschin elokuvat ja elämän merkityksen etsiminen elokuvamaailman avulla. JIm Jarmuschin ”Down by Law” oli ehdoton lempielokuvani silloin, kun vielä haaveilin teatterikriitikon urasta ja boheemista aikuisuudesta.

Jarmuschin ”Night on Earth” taas oli pitkään puheissa säilynyt elouvaelämys; näin sen Madridissa silloisten opiskelukaveriden kanssa ja pääsimme vertailemaan elokuvan kautta lähtömaidemme kulttuureja. ”Hippielokuvia” taisi olla isäni kommentti noista elokuvista!

.Veronikan kaksoiselämä

Joskus minulta on kysytty, mikä elokuva nousee ylitse kaikkien muiden tai jos olisin joku elokuva, niin mikä se olisi. Siihen on helppo vastata; se on Krzysztof Kieślowskin ”Veronikan kaksoiselämä”.   Todella usein olen astellut elokuvateatterista ulos uusin ajatuksin, levollisena ja onnellisena.

Aikuisuus –  Titanic ja hyvästit

Yksi viimeisiä elokuvia, jonka muistan isän kanssa katsoneeni, oli Titanic. Emme olleet elokuvateatterissa, vaan vuokramökissä Levillä. Olin palannut vain kuukausi aikaisemmin kymmenen vuotta kestäneeltä ”aikuistumisen matkalta” Espanjasta ja muuttanut talveksi oman perheeni kanssa suoraan Välimereltä Lappiin. Vanhempani tulivat isän syntymäpäivän viettoon meidän luokse ja katsoimme syntymäpäivän kunniaksi elokuvan.

Isäni piti Titanic-elokuvasta, vaikka olin arvellut sen olevan liian ”kevyt” hänen makuunsa. Ehkä elokuva oli ikään kuin muisto Amerikkaan muuttaneesta isoäidistä, joka oli matkannut  New Yorkiin Titaania- nimisellaä laivalla kolme vuotta ennen Titanicin kohtalokasta uppoamista samoilla vesillä.

Ehkä kävimme silloin läpi yhtä perheen tarinaa – ilman sanoja, jälleen kumpikin omissa ajatuksissamme. Ympyrä oli sulkeutunut; elokuva pysäytti meidät viettämään hetken kiireetöntä yhteistä aikaa. Minusta oli kasvanut aikuinen ja aloin katsoa elokuvia oman lapseni kanssa.

Patu ja Daniel

Patu-isä ja Daniel

Juhlallista isänpäivää!

 Terveiset ja kiitokset myös Jallu-veljelle, joka on jatkanut isän aloittamaa perinnettä ja vienyt kiireisessä arjessaan silloin tällöin  omien lastensa lisäksi myös kummipoikaansa elokuviin!

Matkailu on tarinnankerrontaa ja brändäystä. Ja niin on matkailukoulutuskin. (Fin + Eng)

Manneken ja bad boy

Terveisiä Brysselistä

Olin pikaisella visiitillä Brysselissä. Sain hienon mahdollisuuden pitää lyhyen puheenvuoron Suomen matkailukoulutuksesta EU-komission matkailukonferenssissa josta voit lukea lisää avaamalla linkin: ” EU Tourism Education & Training offer”. 

Konferenssissa julkaistiin 28 EU-maassa tehdyn, matkailukoulutusta selvittäneen tutkimuksen tuloksia. Haasteet näyttävät olevan kaikkialla samansuuntaisia; elinkeinoelämän ja koulujen yhteistyötä tulee tehostaa ja joustavampia malleja kouluttaa ottaa käyttöön. Suomi näyttäytyi osaltaan edelläkävijänä, mutta etenkin digitalisoitumisen osalta meillä on kirittävää. Tutkimuksesta on tällä hetkellä tarjolla lyhyt yhteenveto: Key Findings Tourism Education

You can read this article in English:  Tourism Educaction is about storytelling and branding

Konferenssi järjestettiin Square- keskuksessa. Oli hienoa tavata kollegoja ympäri Eurooppaa kuten Stanislav Prahasta, Davina Leedsistä ja Lluis Gironasta!

Manneken-Pis ja Bad, bad boy

Lyhyen vierailuni aikana ehdin tavata Brysselin kuuluisimman pikku-miehen nimeltään Manneken-Pis josta kerrotaan seuraavaa: ”Manneken-Pis on Brysselin vanhin asukas. Se symboloi kaupungin henkistä vapautta – röyhkeän illkuvalla ja riehakkaalla tavalla”

Bru Manneken pis lähi

Manneken-Pis. Noin 60 cm korkea ja lähes 400 vuotta vanha. (Nykyinen patsas on kopio ihan alkuperäisestä).

 

Manneken-Pis – patsaan historia ulottuu vuoteen 1619 ja sen syntyyn liittyy monta tarinaa. Monesti sitä on varmasti myös  käytetty matkailun tarinnallistamisen taustalla ja onhan se selvästi osa Brysselin matkailubrändiäkin.

Minä näin kaupungilla Manneken-Pis näköisteoksia muovista, pahvistaja tietysti suklaasta! Matkailijat haluavat ottaa kuvan Manneken-Pis:tä joko sen vuoksi, että se kuuluu kaupungin ”must”-kohteisiin tai koska haluavat liittää tuon pikku-miehen osaksi omaa matkakertomustaan.

Manneken-Pis sai minut muistamaan Tommi Toijan ”Bad, bad boy” – patsaan. Se on melkein 400 vuotta nuorempi kuin belgialainen kaverinsa ja huomattavasti isompi! Tarinoiden lähteinä nämä molemmat pojat ovat ihan mainioita!

Kaikkien helsinkiläisten mieleen ei Tommi Toijan patsaas ole ollut, opaskollegoiden mielipiteetkin se on jakanut, mutta on sillä ihailijansakin. Bad, bad boy siirrettiin Helsingin paraatipaikalta kauppatorin laidalta ja Presidentinlinnan kupeesta Helsingin uuden kaupunginosan, Jätkäasaaren maamerkiksi. Siirto oli perusteltu ja kun luin belgialaisen kirjallisuudentutkijan Lieven Ameelin ajatuksia tarinoiden vaikutuksesta kaupunkisuunnitteluun, ymmärrän oikein hyvin Bad, bad boyn siirron Jätkäasaareen, ”hyvä jätkä”- kaupunginosaan.  Lue lisää aiheesta tästä: Lieven Ameel – tarinat

Bad bad boy

Bad, bad boy. 8,5m korkea ja vasta muutaman vuoden vanha (v.2013)

Kaupungin keskustassa Bad, bad boy houkutteli kertomaan tarinaa Helsingistä vastakohtaisuuksien ja historiasta kumpuavien vaikutetteiden kaupunkina. Pissaavan jättipatsaan takana pilkottaa Venäjän autonomisella ajalla rakennettu, Aleksei Gornastajevin suunnittelema ortodoksikatedraali Uspenski vuodelta 1868. Sen edessä on oman aikansa edelläkävijän, arkkitehti Alvar Aallon Enso- Gutzeitille (nyk. Stora Enso) suunnittelema pääkonttori vuodelta 1962. Sokeripalaksikin kutsuttu rakennus symboloi modernia, omilla jaloillaan seisovaa itsenäistä Suomea, mutta on saanut myös kritiikkiä osakseen.

Sitten tullaan 2000-luvulle; jos Manneken-Pis kuvastaa Brysselin henkistä avoimuutta, niin samaa voisi sanoa Bad, bad boyn kuvastavan Helsingistä ja Suomesta. Suomen presidentti ei vastustanut patsaan sijoittamista presidentinlinnan viereen ja monet matkailijat kuvasivat patsasta hymyssä suin.

Edelläkävijöitä, rohkeita rajojen rikkojia ja uuden kokeilijoita tarvitaan, jotta tarinoita syntyy. Brändäyksessä pitää erottautua ja tarjota tarttumaapintaa, joskus vähän rosoistakin mieluummin kuin liian sileää.

Matkailukoulutus on tarinnankerrontaa ja brändäystä

Bru slide

Brysselin konferenssissa pitämässäni puheenvuorossa esittelin Suomen näyttötutkintomallin ja henkilökohtaistamisen. Kerroin kolmikanta-arvioinneista, Yritys & InnovaatioLab:stä, SuoMat-akatemiasta ja online-koulutuksista.

Mutta suurin oivallus tapahtui vain hetki ennen omaa puheenvuoroani: tajusin, että onnistuessaan koulutus antaa pohjan ammatillisen tarinan luomiselle ja työkalut oman osaamisen brändäykseen. Jos oppii brändäämään itsensä, oppii brändäämään myös tuotteita, palveluita ja yrityksiä – eikö?

Lue lisää täältä: EU Tourism Skills Anu Nylund